Ratsastuksesta jäi hyvät fiilikset, mutta silti on korjattavia asioita ihan reippaasti. Ravikahdeksikolla esimerkiksi saan Dixien kantamaan itsensä oikein, mutta suoralla linjalla se häviää ja ponin pää nousee liian ylös. Onneksi menen heti huomenna tunnille ja perjantainakin on tunti, niin saadaan koko ajan apua ongelmiimme.
Pivottien, kahdeksikkojen ja lukemattomien peruutuskorjauksien jälkeen ravikin alkoi olla ihan hyvää. Koska Dixie alkoi tuntua paremmalta, ajattelin kokeilla vasenta laukkaa. Ravasin hetken isoa ympyrää ja kun hevonen oli kuulolla, nostin laukan. Ja mitäs sieltä tulikaan? Heti pyynnöstä nosto ja heti tuli hidasta laukkaa. Silloin olin kyllä erittäin tyytyväinen, mikä ero meidän laukkaan nyt verrattuna viime vuoteen. Hieno Dixie! Saan olla tyytyväinen myös itsestäni, kun on oppi on mennyt perille, että jos tarvitsen apua ohjista, käytän mieluummin ulko-ohjaa kuin sisäohjaa. Mutta eipä tarvinnut juuri sitäkään käyttää!
 |
| Alkuraveja, Dixie oli vielä vetelä, kääntyi huonosti. |
 |
| Pikku hiljaa meno alkoi onneksi parantua. |
 |
| Juurikin ravikahdeksikojen avulla, mitä tässäkin kuvassa olen tekemässä. |
Oikea kierros onkin haastavampi, kun ponilla on selkeä puoliero, joten sitä treenaamme vielä vaan tunneilla opettajan silmän alla. Mutta kun vasen alkaa olla jo näin hyvä, emmeköhän me oikeankin saa kuntoon. :)
Tänään poni saikin vapaan, minä ja äiti emme. :D Olipa kiva huomata ensin, ettei Dixiellä ollut riimua laitumella päässään. Ja sitten tajuta, että joutuisimme etsimään isolta laitumelta vihreää riimua kaiken vihreän kasvillisuuden seasta. Kantapään kautta opittua; vihreä ei ole paras värivalinta kesäriimuksi.. :D Kyllähän tuo lopulta löytyi ja hevoset saivat ihmettelemistä kahdesta ihmisestä, ketkä kulkivat laidunta ympäri ristiin rastiin. Huomenna täytyy muistaa tuoda ponille tallille joku toinen riimu, sillä vihreä taitaa olla niin löystynyt ettei pysy päässä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Avaa suusi. :)